Ihanaa kevättä!
(27. huhtikuuta 2013)
Oli aika hankkia esikoiselle uusi pyörä. Hänellä on todellinen rakkaussuhde kolmipyöräiseen Emmi-motskariinsa ja äidin oli pakko koittaa keksiä jotakin, jotta askel seuraavaan haasteeseen eli apupyörälliseen sujuisi edes jotenkuten. Meillä on Paattisilla oma fb-ryhmä, jossa kierrätämme vanhoja rojuja eteenpäin. Heti ensimmäinen ilmoitukseni tuotti tulosta ja tarhakaverilta löytyi lähes täydellinen pyörä tarpeisimme. Tietysti, sen piti olla vaaleanpunainen ja apupyörällinen. Voi tytön ilmettä, kun hän sen näki, kun tarhakaverin pihaan päästiin.
Oikeastaan koko tuunausoperaatio sai alkunsa kuitenkin siitä, että eihän sillä apupyörällisellä voi kurvata samaan malliin, kuin kolmipyöräisellä ja aina kaarteissa tyttö oli nurinniskoin. Into uuteen pyörään oli laantumaanpäin ja mieluummin tallista haettiin se rakas vanha Emmi-motskari. Tyttö sanoi jossain kohtaa, että olisi kyllä sellainen viiri aika hieno. Tartuin tuohon lauseeseen ja siitä se sitten lähti. Niin, että vanhakin pyörä lopulta tuunattiin pojan tarpeisiin sopivaksi.
Ostin siis bilteman oranssin viirin ja heitin turvallisuusnäkökohdat nurkkaan. Päällystin viirin tangon valkoisella sähkömiehen teipillä, se kun kestää kosteutta hyvin. Sitten vedin vielä vaaleanpunaisella paketointinauhalla ihanan viistoraidan tangon päälle.
Vanhasta viiristä otin mallin, leikkasin kankaan muovipäällysteisestä polyesterkankaasta ja ompelin pienen kujan toiseen reunaan, jotta uuden viirin saattoi pujottaa oranssin viirin tilalle. Jostain vanhastaan työhuoneelta löytyi vaaleanpunaista kontaktimuovia, josta leikkasin sydämmiä ja liimasin ne viiriin. Mutta voih, kontaktimuovin liima oli ihan surkeaa, joten ne oli pakko pistellä vielä pistoin kiinni lippuun. Itseasiassa sydämmistä tuli ihan hauskannäköiset, kun solmin langanpäät vielä ruseteiksi sydämmien yläreunaan.
Pojan pyörään riitti vanha br-lelukaupan paperinen mainoslippu. Poistin tietysti paperilipun ja leikkasin tilalle samasta kankaasta kuin tytöllekkin uuden lipun. Pojan lippuun käytin mustaa kontaktimuovia ja ihan yhtä huonolaatuista liimaa oli siinäkin. Liimasin kuitenkin mustat kontaktineliöt molemminpuolin siten, että vastakkaisella puolella on tarra ja toisella puolella ei ole. Näin, kun luottelin pistot mustalla langalla muovin reunaan, jäi ne toiselta puolelta valkoiselle kankaalle ja lippuun syntyi hauska tikkiefekti.
Jo vanhaan Emmi-motskariin tein alkujaan ohjaustangonkoristeet ja olihan ne sitten pakko modifioida tähän uuteenkin. Muovitukku on oikea askartelijan keidas ja löysin sieltä ihanan lajitelman muovisia kristallihelmiä sekä ohutta muovinarua, mihin helmet oli helppo pujottaa. Purin vanhat koristeet ja tyttö ilmotti, että poikien väriset laitetaan pojan pyörään. Näin siis tehtiin. Viivin koristeisiin laitoin pinkit, vaaleanpunaiset ja värittömät helmet valkoisiin muovinaruihin, kun taas pojalle oranssit, siniset ja vihreät helmet mustiin ja punaisiin muovinaruihin. Tytölle tietysti vähän vaaleanpunaista silkkinauhaa ja rusettia, kun puolestaan pojalle vihreää muovileitä ja kiiltäviä kilikelloja ja muovisia skootterikoristeita. Nauhat ja muovilei liehuvat mainiosti tuulen mukana ja helmet kimaltevat auringon niihin osuessa.
Kävin taannoin kaupassa nimeltä Tiger, etsimässä askarteluun sopivia erilaisia kuvioteippejä. Niitä sieltä löytyikin ja reissusta käteen jäi myös tuo ihku sydänsoittokello tytön pyörään, vanha kello kun oli rikki. Pojan pyörän jaliskello löytyi puolestaan biltsusta. Investoinnit ovat siis 2 euron luokkaa ja jos näillä saadaan tyttö oppimaan isompaan pyörään, niin homma on ollut vaivan väärtti.
Tässä kohtaa operaatio alkoi luisumaan jo käsistä. Olen jäänyt täysin koukkuun pinterestin virkkausjuttuihin ja näin siellä hauskan raidallisen satulanpäällisen. Projektia oli siis pakko jatkaa vielä. 
Värit valitsin lankakorista tietysti teemaan sopiviksi ja päätin tehdä päällisen pienistä kolmikerroksisista isoäidin neliöistä. Jäljensin satulan mallin ensin lakanakankaalle, jotta osasin tehdä päällisestä riittävän ison. Pari iltaa virkkailin neliöitä telkkua katsellen ja kolmantena tein pari kierrosta pylväitä neliöiden reunaan, jotta sain niiden lomaan pujoteltua silkkisen kiristysnauhan. Valmistuttuaan päällinen näytti kyllä hivenen hölmöltä ja epäilin sen toimivuutta, mutta se osoittautui vallan mainioksi. Pojan pyörä saa tältä keväältä jäädä ilman satulanpäällistä, koskapa satulaa muutoinkin koristaa hassut eläinhahmot, eikä tuo poika vielä edes ymmärrä pyöräilyn päälle =D
Lopulta Viivi luovutti juhlallisin menoin nimipäivälahjaksi veljelleen tuon vanhan Emmi-motskarin ja sen nimeksi annettiin Eppu-motskari. Uusi vaaleanpunainen pyörä sai myös nimen, sekin on Emmi! Jään nyt odottelemaan aurinkoa ja uutta rakkaussuhdetta. Toivottavasti sellainen syntyy. Keväisin terveisin Salla
